Simuloitu Suomi — milloin syntyy työvoimapula?

Osa 11 – Generatiivinen malli sarjan kokoajana

data science
työmarkkinat
simulointi
R
tilastotiede
Author

Kristian Vepsäläinen

Published

16.6.2026

1 Tiivistelmä

Sarjan kymmenessä osassa olemme käyneet läpi työvoimapula-keskustelun eri kerroksia: kohtaanto ammattitasolla, alueellisesti, palkkajäykkyydet, terveyden rooli, koulutuksen kohdentuminen, STEM vs humanistit, osaamistason muutos, teknologinen muutos ja kognitiivisten kykyjen jakauma.

Jokaisessa osassa on ollut sama viesti: työvoimapula ei ole yksi ilmiö vaan jakauma. Se ilmenee joillakin aloilla ja alueilla, ei muilla. Se vaikuttaa joihinkin työntekijöihin, ei kaikkiin.

Tässä viimeisessä osassa rakennamme generatiivisen mallin: simuloidun Suomen, jossa voimme säätää parametreja ja katsoa, milloin “työvoimapula” syntyy. Käytämme Cobb–Douglas-matching -funktiota, joka on työmarkkinamallinnuksen vakiotyökalu (Pissarides 2000).

Keskeinen tulos: kohtaanto-ongelma on rakenteellinen, ei pelkästään numerovetoinen. Sama työntekijöiden ja paikkojen kokonaismäärä voi tuottaa joko tasapainon tai akuutin pulan riippuen siitä, kuinka hyvin taidot ja vaatimukset kohtaavat.

Maailma on jakauma — ja kohtaanto on kahden jakauman konvoluutio.


2 Malli

2.1 Populaatio

Simuloidaan \(N\) työntekijän populaatio, joista jokaisella on:

  • taitotaso \(s_i \sim f_S\) (esim. Normaali tai log-Normaali)
  • ala-affiniteetti \(a_i \sim \text{Cat}(K)\) (yksi K:sta alasta)
  • alue \(r_i \sim \text{Cat}(R)\) (yksi R:stä alueesta)

Työpaikat:

  • \(M\) avointa työpaikkaa
  • jokaisella vaatimustaso \(v_j \sim f_V\)
  • ala \(a_j\) ja alue \(r_j\)

2.2 Matching-funktio

Cobb–Douglas-matching:

\[ m(U, V) = A \cdot U^\alpha \cdot V^{1-\alpha} \]

missä \(U\) = työnhakijat, \(V\) = avoimet työpaikat, \(A\) = matching-teknologian tehokkuus, \(\alpha \in [0,1]\).

Kirjallisuudessa \(\alpha \approx 0.5\) (Petrongolo & Pissarides 2001).

2.3 Kohtaanto-kitka

Lisäämme realismia: työntekijä voi ottaa paikan vain jos:

  1. taitotaso riittää: \(s_i \geq v_j\)
  2. ala-affiniteetti vastaa: \(a_i = a_j\) (tai lähialat pienemmällä tn:llä)
  3. alue on sama tai työntekijä on halukas muuttamaan (pieni tn)

3 Populaation rakennus

4 Työpaikkojen rakennus

Avointen työpaikkojen jakauma erilainen kuin työttömien — tässä on kohtaannon siemen.

5 Taitojakaumien vertailu

Figure 1: Työntekijöiden taitotasot vs työpaikkojen vaatimustasot

Kaksi jakaumaa eivät vastaa toisiaan: työntekijöiden alaluokka ei kykene täyttämään vaatimustasoa.

6 Matching: perusversio (ei kitkaa)

Naiivi Cobb–Douglas:

\[ m = A \cdot U^{0.5} \cdot V^{0.5} \]

[1] 61237.24

Naiivi Cobb–Douglas ennustaa 6.1237^{4} uutta työllistymistä kuukaudessa. Tämä oletus on, että kaikki työttömät ovat täydellisesti yhteensopivia kaikkien paikkojen kanssa.

7 Matching: kitkan kanssa

Lisätään kitkaa:

  1. Taitotason vastaavuus: työntekijä voi täyttää vain paikan, johon hänen taitonsa riittää
  2. Alakohtainen vastaavuus: todennäköisyys \(p_{\text{ala}}\)
  3. Alueellinen vastaavuus: oma alue todennäköisyydellä 1, muu alue \(p_{\text{muutto}}\)

Huomio: matching-todennäköisyys yhdestä “kohtaamisesta” on vain 2.9 %.

Kun tämä skaalataan todellisen työvoimamarkkinan kuukausikontakteihin, täytetäisiin vain pieni osa avoimista paikoista.

8 Parametrien herkkyysanalyysi

Simuloidaan matching eri oletuksilla:

Figure 2: Matching rate eri parametreilla

Havainnot:

  • Alueellinen muuttoalttius on tärkein yksittäinen parametri: sen nosto 5 %:sta 20 %:iin nostaa matching-todennäköisyyden moninkertaiseksi.
  • Taitokertoin vaikuttaa voimakkaasti: jos vaatimustasoa voitaisiin joustaa 10 % alaspäin, matching paranisi selvästi.
  • Alan vastaavuuden vaikutus on vähäisin kolmesta.

Politiikkatoimeksi tämä tarkoittaa: muuttoliikkeen edistäminen ja vaatimustason joustaminen olisivat tehokkaampia kuin koulutusalan vaihtaminen.

9 Milloin syntyy “työvoimapula”?

Määritelmä: kun avoimet työpaikat pysyvät täyttämättä yli 3 kuukautta.

# A tibble: 12 × 4
      kk avoimia uusia_tayttyy pula_yli_3kk
   <int>   <dbl>         <int>        <dbl>
 1     1   56432          4786        19751
 2     2   53155          4481        18604
 3     3   49986          4345        17495
 4     4   47232          3989        16531
 5     5   44648          3809        15627
 6     6   42247          3593        14786
 7     7   40135          3320        14047
 8     8   38072          3188        13325
 9     9   36292          3003        12702
10    10   34680          2806        12138
11    11   33196          2665        11619
12    12   31644          2754        11075
Figure 3: Simuloitu työvoimapulan dynamiikka 12 kuukauden ajalta

Kuvasta nähdään, että pula syntyy asteittain: ensimmäisinä kuukausina paikat täyttyvät suunnilleen yhtä nopeasti kuin uusia avautuu, mutta aikaa myötä kumulatiivinen kitka johtaa siihen, että yli kolmen kuukauden auki olevien paikkojen osuus kasvaa.

10 Mikä on poliittisin tärkein parametri?

Tehdään vielä herkkyysanalyysi, jossa vertaillaan kolmea eri politiikkaa:

  1. Koulutus: taitokertoimen nosto (työntekijät osaavat enemmän)
  2. Muuttotuki: alueellisen muuttoalttiuden kaksinkertaistaminen
  3. Alan siirtymä: alan vastaavuuden väljentäminen

Mallin viesti on selvä: yksittäiset politiikkatoimet tuottavat maltillisia vaikutuksia, niiden yhdistelmä voimakkaita. Tämä ei ole sattumaa — kohtaanto-ongelma on moniulotteinen, ja vain yhden ulottuvuuden korjaaminen jättää muut ulottuvuudet kitkan lähteiksi.

11 Sarjan synteesi

Tämän viimeisen osan simulaatio kokoaa sarjan havainnot:

  • Osa 1 (Beveridge-käyrä): kohtaanto on heikentynyt — mallissa tämä näkyy matching-tehokkuuden laskuna.
  • Osa 2 (ammatillinen kohtaanto): työpaikkojen ja työttömien alat eivät täsmää — mallin alakohtainen kitka.
  • Osa 3 (alueellinen kohtaanto): työvoima ja paikat ovat eri alueilla — mallin alueellinen kitka.
  • Osa 4 (palkkajäykkyydet): palkat eivät korjaa kohtaanto-ongelmaa — mallissa ei sallita palkkajoustoa.
  • Osa 5 (terveys): osa työttömistä ei ole käytettävissä — mallin 30 %:n alempi kvantiili taitojakaumassa.
  • Osa 6 (koulutuksen kohdentuminen): aloituspaikat eivät vastaa kysyntää — mallin alajakaumien ero.
  • Osa 7 (STEM vs humanistit): palkkahajonta, ei yksiselitteistä “parempaa” alaa — ei simuloitu tässä, mutta selittää joidenkin työttömien alaa.
  • Osa 8 (osaamistaso): keskimääräinen taito on laskenut — mallissa vaatimustaso on keskitasoa korkeampi.
  • Osa 9 (teknologinen muutos): vaatimustasot ovat nousseet — mallissa vaatimusjakauma on siirtynyt oikealle.
  • Osa 10 (kognitiivisten kykyjen rajat): osa ei ole koulutettavissa — mallin alempi mixture-komponentti.

Kaikki yhdessä selittää, miksi “työvoimapula” voi olla sekä todellinen että kuviteltu — se on todellinen joillakin ulottuvuuksilla ja kuviteltu toisilla, ja julkinen keskustelu sekoittaa nämä.

12 Mihin päädymme?

Jos joudut tekemään yhden yhteenvedon työvoimapulasta:

“Työvoimapula” on nimitys moniulotteiselle kohtaanto-ongelmalle. Se ei ratkea yhdellä politiikkatoimella. Se ei myöskään katoa siitä, että siitä puhutaan kauniimmin. Jakaumien muoto määrää enemmän kuin keskiarvot.

Juuri sen vuoksi sarjan motto on ollut:

maailma on jakauma

Ja kohtaanto-ongelmaan vastaaminen vaatii jakauma-ajattelua — ei piste-estimaatteja.

13 Lähteet

  • Pissarides, C. A. (2000). Equilibrium Unemployment Theory. MIT Press.
  • Petrongolo, B., & Pissarides, C. A. (2001). Looking into the Black Box: A Survey of the Matching Function. Journal of Economic Literature, 39(2).
  • Shimer, R. (2005). The Cyclical Behavior of Equilibrium Unemployment and Vacancies. American Economic Review, 95(1).
  • Sahin, A., Song, J., Topa, G., & Violante, G. L. (2014). Mismatch Unemployment. American Economic Review, 104(11).
  • Sarjan aiemmat osat 1–10 (kristianvepsalainen.com).

Metodologinen huomio: simulaation parametrit on valittu siten, että ne peilaavat sarjan aiemmissa osissa esitettyjä empiirisiä havaintoja. Tarkemmat yhtälöt ja parametriestimoinnit vaatisivat kokonaisvaltaisen rakennemallin kalibroinnin (SMM tai MLE), mikä on itsenäisen tutkimuspaperin kokoinen tehtävä.

14 Kiitokset sarjan seuraajille

Tämä on sarjan viimeinen osa. Jos luet tätä, olet käynyt läpi kymmenen aiempaa postausta — kiitos pitkämielisyydestä.

Sarjan aikana olemme nähneet, että jakauma-ajattelu ei ole vain tilastollinen hienous, vaan perustavanlaatuinen tapa lähestyä talouspolitiikan kysymyksiä. Keskiarvot valehtelevat. Jakaumat eivät.

Jos yrityksesi tarvitsee tämäntyyppistä ajattelua — rakenteellista, datalähtöistä, ei-polarisoitua — ole yhteydessä. Tarjoan data- ja analyysipalveluita sekä fractional Head of Data -palvelua, jossa tuon tämän ajattelutavan yrityksesi johtoryhmätasolle ilman kokoaikaista rekrytointia.


Kaipaatko analyysiä tai onko sinulla projekti, jonka haluat toteuttaa? Ota yhteyttä kristian.vepsalainen@proton.me . Olen käytettävissäsi.