Skip to main content

Julkinen raha ei valehtele, osa 1: Keskiarvohankintaa ei ole olemassa

Suomen julkiset hankinnat jakaumana: miksi ‘keskimääräinen hankinta’ johtaa harhaan, kuinka paksu häntä on ja paljonko ensi vuonna kilpailutetaan.
Hilma
julkiset hankinnat
bayes
ennustaminen
jakaumat
Tekijä

Kristian Vepsäläinen

Julkaistu

6.11.2026

Lyhyesti

  • Suomessa julkaistaan vuosittain tuhansia hankintailmoituksia. Kun niiden arvot laitetaan riviin, tyypillinen hankinta on pieni, mutta muutama jättihankinta vie suuren osan kaikista euroista.
  • Siksi lukua “keskimääräinen hankinta” ei pitäisi käyttää päätöksenteossa. Se kuvaa hankintaa, jota ei käytännössä ole olemassa.
  • Rakensin kaksi bayesilaista mallia: yksi kuvaa tavallisen hankinnan kokoa tuoteryhmittäin ja toinen jättihankintojen hännän paksuutta. Niiden pohjalta ennustan, paljonko Suomessa kilpailutetaan vuonna 2027, ja tarkistan ennustustavan toimivuuden menneellä vuodella.
  • Vertaan myös, kuinka paljon voittanut tarjous poikkesi hankintayksikön omasta arviosta, ja mitä se tarkoittaa budjettivarauksille.

Miksi tämä aihe?

Julkiset hankinnat ovat yksi suurimmista rahavirroista, joihin veronmaksaja voi suoraan kurkistaa. Jokainen kunta, hyvinvointialue, virasto ja valtionyhtiö julkaisee kansalliset kynnysarvot ylittävät hankintansa Hilma-palvelussa (hankintailmoitukset.fi). Hilman ylläpitäjä Hansel avaa ilmoitukset maksuttomana avoimena datana, jota saa käyttää myös kaupallisesti.

Julkisessa keskustelussa hankinnoista puhutaan lähes aina yhdellä luvulla: “hankintoja tehdään vuosittain noin 35 miljardilla eurolla” tai “keskimääräinen hankinta on N euroa”. Tämän sarjan perusajatus on, että maailma on jakauma. Yksi luku kertoo hyvin vähän, jos ei tiedä, miten luvut jakautuvat sen ympärille.

Tässä ensimmäisessä osassa vastaan kolmeen kysymykseen:

  1. Miltä Suomen julkisten hankintojen kokojakauma näyttää?
  2. Miksi keskiarvo johtaa harhaan, ja kuinka pahasti?
  3. Voiko ensi vuoden hankintavolyymin ennustaa, ja kuinka epävarma ennuste on?

Aineisto ja sen laatu

Aineisto on haettu Hilman avoimesta rajapinnasta. Mukana on kaksi tasoa:

  • Hakuindeksi. Siinä on jokaisen Hilmassa julkaistun ilmoituksen perustiedot vuodesta 2017 lähtien: julkaisupäivä, hankintayksikkö, tuoteluokka (CPV-koodi), hankintalaji ja hankintayksikön oma arvio hankinnan arvosta.
  • Täydet eForms-ilmoitukset. eForms on EU:n yhteinen sähköinen ilmoitusmuoto, joka otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2023. Näistä ilmoituksista saadaan myös voittaneen tarjouksen arvo, tarjousten määrä ja voittajan tiedot.
VihjeSanasto
  • Hankintailmoitus: ilmoitus, jolla julkinen ostaja (hankintayksikkö) pyytää yrityksiltä tarjouksia.
  • Jälki-ilmoitus: ilmoitus siitä, kuka kilpailutuksen voitti ja millä hinnalla.
  • Arvioitu arvo: hankintayksikön oma etukäteisarvio siitä, paljonko koko sopimus maksaa koko sopimuskaudelta optioineen. Se ei ole vuosittainen kulu.
  • Reaalieuro: summa, josta hintojen nousu on poistettu. Kaikki tämän kirjoituksen eurot on muutettu vuoden 2025 rahaksi Eurostatin kuluttajahintaindeksillä (HICP), jotta eri vuosia voi verrata keskenään.

Ennen analyysia tarkistin, mitä aineistossa on ja mitä siitä puuttuu. Tämä vaihe kertoo usein jo itsessään jotain olennaista.

Kuva 1: Hankintailmoitusten määrä vuosittain (pylväät) ja niiden ilmoitusten osuus, joissa on käyttökelpoinen arvio hankinnan arvosta (viiva).

Kuvan lukuohje. Siniset pylväät kertovat, montako hankintailmoitusta kunakin vuonna julkaistiin; asteikko on vasemmalla. Punainen viiva kertoo, kuinka suuressa osassa ilmoituksista on käyttökelpoinen arvio hankinnan hinnasta; asteikko on oikealla prosentteina. Mitä korkeammalla viiva on, sitä paremmin tiedämme, mihin rahaa ollaan käyttämässä.

Havaintoja aineiston laadusta:

  • Koko jaksolla 80,3 % hankintailmoituksista ei kerro arvoa ollenkaan. Arvon ilmoittaminen ei ole kaikissa ilmoitustyypeissä pakollista. Tämä tarkoittaa, että kaikki alla olevat summat ovat alarajoja.
  • 57 ilmoituksessa arvo on alle 100 euroa, esimerkiksi 1 euro. Nämä ovat käytännössä paikkamerkkejä, eivät oikeita arvioita. 1 ilmoituksessa arvo ylittää 5 miljardia euroa, mikä viittaa lähes varmasti näppäilyvirheeseen. Molemmat ryhmät on jätetty pois analyysista.
  • Arvioiden pyöreys on silmiinpistävää: 87,7 % arvioista on tasan 10 000 euron monikerta ja 57,5 % tasan 100 000 euron monikerta. Jos arviot olisi laskettu tarkasti, tasalukuja olisi murto-osa tästä. Arvioitu arvo on siis usein karkea haarukka, ei laskelma, ja se on hyvä muistaa aina, kun arvioita käytetään budjetoinnissa.
  • Saman hankintamenettelyn ilmoituksista pidettiin vain ensimmäinen, jolloin aineistosta poistui 103 päällekkäistä ilmoitusta.

Mistä keskiarvo valehtelee

Tarkastelen kolmea viimeisintä täyttä vuotta (2023–2025). Niiltä on 7 877 hankintailmoitusta, joissa on käyttökelpoinen arvio.

Tunnusluku Arvo
Keskiarvo 8,2 milj. €
Mediaani (puolet hankinnoista on tätä pienempiä) 771 000 €
Pienin kymmenesosa jää alle 132 000 €
Suurin kymmenesosa ylittää 10,3 milj. €
Suurin prosentti ylittää 150,7 milj. €
Keskiarvoa pienempien hankintojen osuus 87,8 %
Suurimman 1 %:n osuus kaikista euroista 47,2 %
Suurimman 10 %:n osuus kaikista euroista 82,7 %
Pienemmän puolikkaan osuus kaikista euroista 1,9 %

Taulukko kertoo koko tarinan pähkinänkuoressa. Keskiarvo on noin 11-kertainen mediaaniin verrattuna, ja 88 % hankinnoista jää keskiarvon alle. Jos joku sanoo, että “tyypillinen hankinta on 8 milj. €”, hän kuvaa hankintaa, jota suurempia on vain noin joka 8. ilmoitus.

Syy on se, että suurin prosentti hankinnoista kattaa 47 % kaikista euroista, kun taas pienempi puolikas, siis valtaosa kunnista ja virastoista tavallisena arkipäivänä, kattaa vain 1,9 %.

Kuva 2: Hankintailmoitusten arvioitujen arvojen jakauma kolmelta viimeisimmältä täydeltä vuodelta logaritmisella asteikolla.

Kuvan lukuohje. Vaaka-akseli on logaritminen. Jokainen merkitty askel oikealle on kymmenkertainen summa: tuhat, kymmenentuhatta, satatuhatta ja niin edelleen. Ilman tätä temppua lähes kaikki pylväät olisivat yhtenä kasana vasemmassa reunassa, koska suurimmat hankinnat ovat satoja kertoja tavallisia suurempia. Pylvään korkeus kertoo, montako ilmoitusta osui kyseiseen kokoluokkaan. Vihreä viiva on mediaani eli “keskimmäinen” hankinta, punainen katkoviiva keskiarvo. Keskiarvo on reilusti mediaanin oikealla puolella, koska muutama jättihankinta vetää sitä mukanaan.

Kuva 3: Lorenz-käyrä: kuinka suuri osa euroista kertyy pienimmistä hankinnoista, kun hankinnat järjestetään pienimmästä suurimpaan.

Kuvan lukuohje. Kuvitellaan, että kaikki hankinnat asetetaan jonoon pienimmästä suurimpaan. Vaaka-akseli kertoo, kuinka pitkälle jonossa ollaan edetty, ja pystyakseli, kuinka suuri osa kaikista euroista on siihen mennessä kertynyt. Jos kaikki hankinnat olisivat yhtä suuria, käyrä kulkisi katkoviivaa pitkin. Mitä syvemmälle käyrä painuu, sitä epätasaisemmin eurot jakautuvat. Gini-kerroin tiivistää tämän yhteen lukuun: 0 tarkoittaa täysin tasaista ja 1 sitä, että yksi hankinta vie kaiken. Suomen hankintojen Gini on 0,88. Vertailun vuoksi suomalaisten tuloerojen Gini on noin 0,27.

HuomautusFaktalaatikko: Yrityskoot ja hankintakoot noudattavat samaa lakia

Taloustieteilijä Robert Axtell osoitti Science-lehdessä (2001), että Yhdysvaltain kaikkien yritysten kokojakauma noudattaa niin sanottua Zipfin lakia. Se on paksuhäntäinen jakauma, jossa jättiyrityksiä on paljon enemmän kuin “normaali” kellokäyrä antaisi odottaa. Julkiset hankinnat ovat kauppaa näiden yritysten kanssa, joten on luontevaa, että hankintojen koot muistuttavat yritysten kokoja.

Vastaskenaario: entä jos hankinnat olisivat kellokäyrällä? Alla lasken, mitä Suomen hankinnoista seuraisi, jos ne noudattaisivat kahta yleisesti oletettua jakaumaa, joilla on täsmälleen sama keskiarvo tai mediaani kuin todellisuudessa.

Maailma Suurimman 1 %:n osuus euroista Negatiivisten hankintojen osuus
Todellisuus (Hilma) 47,2 % 0 %
Lognormaali (sama mediaani ja log-hajonta) 28,8 % (25,3 %–34,5 %) 0 %
Normaalijakauma (sama keskiarvo ja hajonta) 3,5 % (3,4 %–3,7 %) 43,4 %

Vastaskenaario paljastaa kaksi asiaa. Jos hankintoja kuvattaisiin tavallisella kellokäyrällä keskiarvon ja keskihajonnan avulla, 43 % hankinnoista pitäisi olla negatiivisen suuruisia. Se on mahdotonta, ja juuri siksi “keskiarvo plus–miinus hajonta” on näille luvuille väärä työkalu. Lognormaali jakauma, jossa luvun logaritmi on kellokäyrällä, pääsee todellisuutta lähemmäs. Silti todellinen häntä on vielä sitäkin paksumpi: suurimman prosentin osuus euroista on todellisuudessa suurempi kuin yksikään lognormaalisimulaatio tuotti. Siksi häntä tarvitsee oman mallinsa.

Kuinka paksu häntä on? Bayesilainen häntämalli

“Paksu häntä” tarkoittaa, että poikkeuksellisen suuret hankinnat eivät ole niin harvinaisia kuin tavanomainen intuitio odottaisi. Tilastotieteessä tällaista häntää kuvataan usein Pareto-jakaumalla. Sen tärkein luku on hännän paksuutta kuvaava kerroin α (alfa):

  • Mitä pienempi α on, sitä paksumpi häntä ja sitä useammin tulee jättiläisiä.
  • Jos α on alle 2, keskihajonta on teoriassa ääretön. Käytännössä se tarkoittaa, että aineiston hajonta riippuu siitä, osuiko otokseen sattumalta jättiläinen vai ei.
  • Jos α on alle 1, myös keskiarvo on epävakaa: yksi uusi hankinta voi muuttaa sitä merkittävästi.

Miksi bayesilainen menetelmä? Haluan tietää, kuinka varmoja voimme olla α:n arvosta, emme pelkästään parasta arvausta. Bayesilainen menetelmä tuottaa juuri tämän: todennäköisyysjakauman α:n mahdollisille arvoille. Siitä voi lukea suoraan esimerkiksi todennäköisyyden sille, että α on alle 2. Pareto-mallille laskenta on poikkeuksellisen läpinäkyvää, koska tulos saadaan suljetussa muodossa ilman simulointia. Lähtöoletukseksi (priori) valitsin väljän gamma-jakauman, jonka keskiarvo on 1. Se on niin laaja, että aineisto määrää tuloksen käytännössä kokonaan.

Häntä pitää myös rajata: mistä kohtaa “suuret” hankinnat alkavat? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta, joten tein laskelman viidellä eri rajalla. Jos tulos pysyy samana rajasta riippumatta, siihen voi luottaa enemmän.

Kuva 4: Hännän paksuuskertoimen α posteriorijakauma (90 %:n väli) hankintalajeittain viidellä eri hännän rajalla. Punainen katkoviiva α = 2 on raja, jonka alapuolella hajonta on teoriassa ääretön.

Kuvan lukuohje. Jokainen pystyviiva on yhden laskelman tulos. Piste on todennäköisin α:n arvo, ja viiva kattaa välin, jolla α on 90 prosentin todennäköisyydellä. Vaaka-akselilla on hännän alkukohta: “90 %” tarkoittaa, että häntään luetaan suurin kymmenesosa hankinnoista. Punainen katkoviiva on α = 2 ja pisteviiva α = 1. Kun pisteet ovat lähellä näitä viivoja tai niiden alapuolella, häntä on erittäin paksu.

Kun häntään luetaan suurin kymmenesosa kaikista hankinnoista, α on todennäköisimmin 0,86 (90 %:n väli 0,81–0,91). Todennäköisyys sille, että α on alle 2, on 100 %, ja sille, että se on alle 1, 100 %.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että hankintojen keskihajonta on käyttökelvoton luku. Se heiluu sen mukaan, osuuko vuodelle sattumalta jokin jättihankinta. Rehellisesti on myös sanottava, että tulos riippuu jonkin verran siitä, mistä kohtaa häntä katsotaan alkavaksi. Tämä on tyypillistä aidoille paksuhäntäisille aineistoille, ja siksi raportoin kaikki viisi rajaa enkä valikoi niistä mieluisinta.

Bayesilainen malli antaa myös vastauksen vertailukysymyksiin todennäköisyyksinä. Kun hännän rajana on 90. persentiili, todennäköisyys sille, että rakennusurakoiden häntä on paksumpi kuin palvelujen, on 0 %. Vastaava todennäköisyys rakennusurakoille tavaroihin verrattuna on 0 %, ja palveluille tavaroihin verrattuna 38 %.

Eroavatko hankintalajit toisistaan tilastollisesti?

Hankintayksiköt ostavat kolmenlaista: tavaroita (esimerkiksi lääkkeitä, ajoneuvoja ja tietokoneita), palveluja (esimerkiksi siivousta, IT-palveluja ja kuljetuksia) ja rakennusurakoita. Onko näiden ryhmien hankintakoko aidosti erilainen, vai voisivatko havaitut erot olla sattumaa?

Testin valinta ja perustelu. Tavanomainen keskiarvojen vertailu (t-testi tai varianssianalyysi) olettaa, että luvut ovat suunnilleen kellokäyrällä ja että ryhmien hajonnat ovat samankaltaiset. Kumpikaan oletus ei päde, kuten edellä nähtiin. Siksi käytin Kruskalin–Wallisin testiä. Se ei vertaa euromääriä suoraan, vaan hankintojen järjestystä: jos laitamme kaikki hankinnat kokojärjestykseen, sijoittuvatko jonkin ryhmän hankinnat järjestelmällisesti korkeammalle? Jättihankinnat eivät pääse vääristämään tällaista testiä. Parittaisissa vertailuissa käytin Wilcoxonin–Mannin–Whitneyn testiä ja korjasin p-arvot Holmin menetelmällä. Korjaus tarvitaan, koska kun testejä tehdään useita, jokin niistä näyttää helposti “merkitsevältä” pelkän sattuman vuoksi.

Miksi pelkkä p-arvo ei riitä. Kun havaintoja on tuhansia, pienikin ero on “tilastollisesti merkitsevä”. Siksi raportoin myös vaikutuksen koon, joka kertoo, kuinka suuri ero on. Käytin Cliffin deltaa. Se vastaa kysymykseen, kuinka paljon todennäköisemmin satunnainen A-ryhmän hankinta on suurempi kuin satunnainen B-ryhmän hankinta kuin päinvastoin. Delta 0 tarkoittaa, että eroa ei ole, ja delta 1 sitä, että jokainen A on suurempi kuin jokainen B. Karkeasti luokiteltuna alle 0,15 on pieni ero, 0,15–0,33 kohtalainen, 0,33–0,47 suuri ja sitä suurempi erittäin suuri.

A B Mediaani A Mediaani B Cliffin delta (A vs B) p (Holm)
Tavarat Palvelut 600 000 € 800 000 € -0.09 < 0,001
Tavarat Rakennusurakat 600 000 € 2,0 milj. € -0.24 < 0,001
Palvelut Rakennusurakat 800 000 € 2,0 milj. € -0.17 < 0,001

Kruskalin–Wallisin testin tulos on H = 139, p < 0,001. Ryhmät eroavat siis tilastollisesti merkitsevästi. Vaikutuksen koko on kuitenkin ε² = 0,018, eli hankintalaji selittää vain noin 2 % hankintojen kokojärjestyksen vaihtelusta. Hankintalajin sisäinen vaihtelu on siis moninkertainen lajien väliseen eroon verrattuna. Päättäjälle tämä tarkoittaa, että “rakennushankkeet ovat isoja ja tavarahankinnat pieniä” pitää paikkansa vain keskimäärin. Yksittäisestä hankinnasta lajin perusteella ei voi päätellä juuri mitään.

Tavallisen hankinnan malli: mitä seuraava hankinta todennäköisesti maksaa?

Häntämalli kertoo jättiläisistä. Useimmat yritykset ja hankintayksiköt tarvitsevat kuitenkin vastauksen arkisempaan kysymykseen: jos tuoteluokassa X julkaistaan seuraava kilpailutus, minkä kokoinen se todennäköisesti on?

Tähän rakensin hierarkkisen bayesilaisen mallin toteutuneista sopimusarvoista. Se perustuu eForms-jälki-ilmoituksiin, joissa voittanut tarjous on ilmoitettu euroina.

  • Hierarkkinen tarkoittaa, että tuoteluokat (CPV-pääryhmät, esimerkiksi “IT-palvelut” tai “rakennustyöt”) saavat kukin oman arvionsa, mutta ne “lainaavat voimaa” toisiltaan. Pienessä tuoteluokassa, jossa on vain kourallinen hankintoja, arvio vedetään maltillisesti kohti kaikkien luokkien yhteistä tasoa. Näin vähäinen data ei tuota villejä arvioita. Isossa luokassa luokan oma data määrää lopputuloksen.
  • Malli olettaa, että sopimusarvon logaritmi on kellokäyrällä (lognormaali malli) ja että myös hajonta saa vaihdella tuoteluokittain. Esimerkiksi lääkehankinnat voivat vaihdella kooltaan paljon enemmän kuin painotuotteet.

Mallin tarkistus. Mallin pitää pystyä tuottamaan aineisto, joka näyttää todelliselta. Arvoin mallista 200 kuvitteellista aineistoa ja vertasin niiden mediaania ja ylimpiä persentiilejä todellisiin.

Kuva 5: Mallin tarkistus: mallin tuottamien kuvitteellisten aineistojen tunnusluvut (jakaumat) verrattuna todelliseen arvoon (pystyviiva).

Kuvan lukuohje. Sininen “vuori” näyttää, mitä mallin mukaan olisi pitänyt havaita: leveä vuori tarkoittaa epävarmuutta, ja huippu on todennäköisin arvo. Punainen viiva on se, mitä todellisuudessa havaittiin. Malli on hyvä, jos punainen viiva osuu vuoren keskelle. Jos viiva on vuoren reunalla tai ulkopuolella, malli erehtyy järjestelmällisesti.

Malli toistaa sekä tavallisten että suurten hankintojen tason hyvin, joten sen ennusteisiin voi luottaa kohtuullisesti myös jakauman yläpäässä.

Kuva 6: Seuraavan hankinnan ennustettu sopimusarvo tuoteluokittain (15 euromäärältään suurinta CPV-pääryhmää). Piste = mediaani, paksu viiva = 50 %:n ja ohut viiva = 90 %:n ennusteväli.

Kuvan lukuohje. Jokainen rivi on yksi tuoteluokka. Piste kertoo mediaanin: seuraava hankinta on yhtä todennäköisesti tätä pienempi kuin suurempi. Paksu viiva on väli, jolle hankinta osuu puolessa tapauksista, ja ohut viiva väli, jolle se osuu yhdeksässä tapauksessa kymmenestä. Vaaka-akseli on jälleen logaritminen. Huomaa, kuinka leveitä välit ovat: saman tuoteluokan kaksi peräkkäistä hankintaa voivat olla kooltaan satakertaisesti eri luokkaa. Tämä ei ole mallin heikkous, vaan rehellinen kuva siitä, miltä markkina näyttää.

Sama malli antaa myös bayesilaisen vastineen yllä tehdylle testille, ja se huomioi tuoteluokkien erot. Kun tuoteluokka on vakioitu, palveluhankinnan mediaanikoko on 0,88-kertainen tavarahankintaan verrattuna (90 %:n väli 0,48–1,52). Rakennusurakoilla vastaava kerroin on 3,71 (90 %:n väli 0,71–18,81). Todennäköisyys sille, että rakennusurakan mediaani on suurempi kuin tavarahankinnan, on 90 %.

Arvio vastaan todellisuus: kuinka osuvia hankintayksiköiden omat arviot ovat?

eForms-ilmoituksissa on sekä hankintayksikön etukäteisarvio että voittaneen tarjouksen arvo. Kun nämä yhdistetään, nähdään kuinka hyvin julkinen ostaja tuntee markkinan, jolta se ostaa.

Kuva 7: Voittaneen tarjouksen suhde hankintayksikön arvioon (vasen) ja tyypillisen suhteen bayesilainen posteriorijakauma hankintalajeittain (oikea).

Kuvan lukuohje. Vasemmassa kuvassa jokainen havainto on yksi kilpailutettu osa. Punainen viiva “1×” tarkoittaa, että voittanut tarjous oli täsmälleen yhtä suuri kuin hankintayksikön arvio. Viivan vasemmalla puolella tarjous jäi arvion alle, ja oikealla puolella arvio ylittyi. Oikeassa kuvassa on tyypillinen (mediaani)suhde kussakin hankintalajissa niistä tapauksista, joissa arvio ja toteuma eivät ole täsmälleen samat. Vuoren leveys kuvaa epävarmuutta: se on laskettu bayesilaisella bootstrapilla, eli aineistoa on painotettu satunnaisesti uudelleen 4 000 kertaa ja mediaani laskettu joka kerta. Menetelmä ei oleta mitään valmista jakaumamuotoa. Valitsin sen, koska tarkalleen 1,00:n suhteiden suuri joukko teki tavanomaisesta jakaumamallista epävakaan.

Havainnot:

  • Voittanut tarjous ylitti arvion 11 % osista. Arvio osui alle puolen prosentin tarkkuudella kohdalleen 61 % tapauksista. Usein tämä selittyy sillä, että arvioksi on ilmoitettu jälkikäteen sopimuksen hinta.
  • Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testi sopii tähän, koska samasta hankinnasta on kaksi lukua (arvio ja toteuma), joten vertailu tehdään parin sisällä. Testi kertoo, poikkeaako tyypillinen suhde luvusta 1: p < 0,001. Vaikutuksen koko (sijalukuihin perustuva korrelaatio) on -0,58, ja negatiivinen arvo tarkoittaa, että tarjoukset jäävät tyypillisesti arvion alle.
  • Lisäksi 99 osassa arvio ja toteuma erosivat yli satakertaisesti. Nämä ovat lähes varmasti yksikkövirheitä (esimerkiksi tuhansina euroina ilmoitettu arvo), ja ne on jätetty pois.
HuomautusFaktalaatikko: Kustannusylitykset ovat sääntö, eivät poikkeus

Tanskalais-brittiläinen tutkija Bent Flyvbjerg kollegoineen kokosi 258 liikenneinfrastruktuurihankkeen aineiston 20 maasta (Transport Reviews, 2003). Kustannukset ylittyivät keskimäärin rautateillä 45 %, silloissa ja tunneleissa 34 % ja teillä 20 %, ja hajonta oli valtavaa.

Myöhemmin Flyvbjerg ja kumppanit analysoivat 5 392 IT-hankkeen aineiston (Journal of Management Information Systems, 2022). He havaitsivat, että IT-hankkeiden kustannusylitykset noudattavat potenssilakia eli paksuhäntäistä jakaumaa. Useimmat ylitykset ovat pieniä, mutta harvat ylitykset ovat niin valtavia, että ne hallitsevat kokonaiskuvaa. Kyse on samasta ilmiöstä, jonka yllä löysimme hankintojen koosta.

Muodollista meta-analyysia kustannusylitysten yhdistetystä suuruudesta en löytänyt. Liikenneinfrastruktuurin kustannusylitysten syitä kartoittava systemaattinen kirjallisuuskatsaus (Cavalieri, Cristaudo & Guccio, Transport Reviews 2019) kävi läpi 945 artikkelia, joista 26 täytti mukaanottokriteerit. Katsauksen mukaan näyttö on hajallaan tieteenalojen välillä ja tulokset vaihtelevat paljon. Ylitysten keskikoko on siis itsekin jakauma.

Tärkeä ero Hilma-dataan. Hilmasta näkyy vain sopimushinta eli voittanut tarjous. Siitä ei näe, mitä hanke lopulta maksoi. Flyvbjerg mittaa juuri lopullisia kustannuksia. Hilman “tarjous jäi alle arvion” ei siis tarkoita, että hanke pysyi budjetissa.

Skenaario Rakennusurakat vuodessa Lisäkustannus vuodessa
Sopimushinta toteutuu sellaisenaan 1,4 mrd. € 0 €
Ylitys kuten teillä (Flyvbjerg ym. 2003): +20 % 1,7 mrd. € 278,8 milj. €
Ylitys kuten silloissa ja tunneleissa: +34 % 1,9 mrd. € 474,0 milj. €
Ylitys kuten rautateillä: +45 % 2,0 mrd. € 627,3 milj. €

Vastaskenaario. Taulukossa yhden voittajan rakennusurakoiden vuotuinen sopimusarvo (1,4 mrd. € kolmen viime vuoden keskiarvona) on kerrottu Flyvbjergin tutkimuksen keskimääräisillä ylitysprosenteilla. Jos Suomen rakennusurakat ylittyisivät samassa suhteessa kuin kansainvälisessä aineistossa, sopimushintojen päälle tulisi vuosittain 278,8 milj. €–627,3 milj. €, jota Hilma ei näe. Tämä on skenaario, ei mittaus. Se osoittaa, miksi hankinnan jälkiseuranta, eli toteutuneiden kustannusten avaaminen sopimushintojen rinnalle, olisi seuraava looginen askel julkisen talouden läpinäkyvyydessä.

Budjettivarauksen vastaskenaario

Hankintayksikön budjetoija joutuu kysymään, kuinka paljon arvion päälle pitää varata, jotta raha riittää. Alla lasken toteutuneesta aineistosta, kuinka usein voittanut tarjous olisi ylittänyt eri suuruiset varaukset. Epävarmuus on laskettu bayesilaisesti: osuuden posteriorijakauma on beta-jakauma, ja lähtöoletuksena on tasainen priori.

Varaus arvion päälle Budjetti ylittyy
0 % 11,2 % (10,2 %–12,3 %)
10 % 7,6 % (6,8 %–8,5 %)
20 % 5,8 % (5,0 %–6,5 %)
30 % 4,3 % (3,7 %–5,0 %)
50 % 2,5 % (2,0 %–3,0 %)

Jos varaus mitoitetaan keskiarvon mukaan, sen pitäisi olla -4 %. Jotta budjetti riittäisi 19 kerralla 20:stä, varauksen pitäisi olla 26 %. Ero näiden kahden luvun välillä on käytännön esimerkki siitä, mitä “maailma on jakauma” tarkoittaa rahassa. Keskiarvoon perustuva varaus pettää juuri silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin, eli harvinaisissa suurissa ylityksissä.

Valvonnan vastaskenaario: mihin tarkastusresurssi kannattaa kohdistaa?

Kuvitellaan tarkastaja: tilintarkastaja, valtiontalouden tarkastusviraston virkamies tai kunnan sisäinen tarkastaja. Hänellä on aikaa käydä läpi 5 % vuoden hankintailmoituksista. Kuinka suuren osan euroista hän ehtii nähdä?

Vertaan kolmea strategiaa:

  1. Satunnaisotanta: jokaisella hankinnalla on sama todennäköisyys tulla valituksi.
  2. Euromääräinen otanta (monetary unit sampling): todennäköisyys tulla valituksi on suoraan verrannollinen hankinnan arvoon. Tämä on tilintarkastuksessa vakiintunut menetelmä.
  3. Suurimmat ensin: tarkastetaan suurimmat 5 %.
Kuva 8: Kuinka suuren osan vuoden hankintaeuroista tarkastaja näkee, kun hän ehtii käydä läpi 5 % ilmoituksista. Satunnaisille strategioille näytetään 2 000 simuloidun tarkastuksen jakauma.

Kuvan lukuohje. Jokainen rivi on yksi tapa valita tarkastettavat hankinnat. “Vuori” näyttää, kuinka suuren osan euroista tarkastaja tavoittaisi, jos sama arvonta toistettaisiin 2 000 kertaa. Suurimmat ensin -strategiassa arvontaa ei ole, joten sen tulos on yksi piste.

Kun aineistona on vuoden 2025 2 751 hankintailmoitusta ja niistä tarkastetaan 138, tulokset ovat:

  • satunnaisotanta kattaa tyypillisesti vain 4 % euroista, ja huonona vuonna (5 %:n kvantiili) 2 %
  • euromääräinen otanta kattaa tyypillisesti 59 %
  • suurimmat ensin kattaa 72 %.

Sama työmäärä tuottaa siis jopa 16-kertaisen kattavuuden. “Suurimmat ensin” ei kuitenkaan ole automaattisesti paras valinta: jos tiedetään, että vain suurimmat tarkastetaan, väärinkäytöksiin houkuteltu ostaja pilkkoo hankintansa. Siksi euromääräinen otanta on usein hyvä kompromissi, koska se on painotettu suuriin mutta silti ennustamaton.

Kymmenen hankinnan vastaskenaario

Entä jos vuoden 2025 kymmenen suurinta hankintaa olisi jätetty kilpailuttamatta, siirretty seuraavalle vuodelle tai jos niiden arvo olisi ilmoitettu väärin? Kymmenen hankintaa on 0,36 % vuoden ilmoituksista, mutta niiden osuus euroista on 29 %. Ilman niitä keskiarvo putoaisi 5,9 milj. €:sta 4,2 milj. €:oon, eli 28 %. Mediaani muuttuisi vain 500 000 €:sta 500 000 €:oon. Keskiarvo on kymmenen hankinnan panttivanki, mediaani ei ole. Tämä on hyvä muistaa aina, kun uutisotsikko kertoo hankintojen “keskimäärin kasvaneen”.

Mittakaava: kuinka suuren osan julkisista hankinnoista Hilma näkee?

Eurostatin kansantalouden tilinpidon mukaan Suomen julkisyhteisöjen hankinnat olivat vuonna 2025 noin 55 mrd. €, eli NA % bruttokansantuotteesta. Luku on laskettu OECD:n määritelmällä: välituotekäyttö + investoinnit + markkinatuottajilta ostetut luontoissosiaalietuudet. Hilman hankintailmoitusten arvioitujen arvojen summa samana vuonna oli 16 mrd. €.

Nämä kaksi lukua eivät mittaa samaa asiaa. Kansantalouden tilinpito kertoo vuoden aikana käytetyt eurot. Hilman arvo taas on koko sopimuksen arvio monivuotiselta kaudelta, ja puitejärjestelyissä se on usein enimmäisarvo. Hilmasta myös puuttuvat kynnysarvon alittavat pienhankinnat ja ne ilmoitukset, joissa arvoa ei kerrota. Vertailu kertoo siis mittakaavasta, ei kattavuusprosentista. Se osoittaa kuitenkin, että Hilma yksin ei riitä vastaamaan kysymykseen “mihin julkinen raha menee”. Ilmoitukset kertovat aikeista, eivät maksuista.

Ennuste: paljonko Suomessa kilpailutetaan vuonna 2027?

Ennuste on tämän kirjoituksen tärkein osa. Jos ymmärrämme ilmiön, meidän pitäisi pystyä ennustamaan se, ja ennusteen pitää olla jakauma eikä yksi luku.

Mallin rakenne. Vuoden hankintavolyymi syntyy kahdesta tekijästä:

  1. Kuinka monta hankintaa julkaistaan kunakin kuukautena. Tätä mallinnan bayesilaisella regressiomallilla, jossa on vuosittainen trendi ja kuukausittainen kausivaihtelu. Malli käyttää negatiivista binomijakaumaa, joka sopii lukumäärille, joiden vaihtelu on suurempaa kuin puhdas sattuma selittäisi.
  2. Kuinka suuri kukin hankinta on. Tämä arvotaan kolmen viimeisimmän vuoden todellisista hankinnoista bayesilaisella bootstrapilla. Se on menetelmä, joka ei oleta mitään valmista jakaumamuotoa, vaan käyttää todellista paksuhäntäistä jakaumaa sellaisenaan ja huomioi silti sen, että havaittu jakauma on vain otos.

Kun nämä yhdistetään tuhansia kertoja, saadaan tuhansia mahdollisia vuosia ja niiden vuosisummien jakauma.

Ennen ennustamista tarkistin, toimiiko menetelmä. Kuvittelin olevani vuoden 2024 lopussa, sovitin mallin vain siihen mennessä kertyneeseen dataan ja ennustin vuoden 2025. Sitten vertasin ennustetta siihen, mitä todella tapahtui. Vertailukohtana on kolme yksinkertaista pistearviota, joita tällaisessa tilanteessa usein käytetään.

Takautuva testi: vuoden 2025 toteuma oli 16,3 mrd. €.
Menetelmä Ennuste Virhe
Edellisen vuoden summa 22,0 mrd. € 35 %
Ennustettu lukumäärä × keskiarvohankinta 22,6 mrd. € 39 %
Ennustettu lukumäärä × mediaanihankinta 2,3 mrd. € -86 %
Bayesilainen ennuste (mediaani) 22,4 mrd. € 37 %

Takautuvan testin tulos:

  • Lukumäärä: malli ennusti 2 652 hankintailmoitusta (90 %:n väli 2 410–2 932), ja toteutui 2 751. Toteuma osui ennustevälille.
  • Euromäärä: toteuma 16,3 mrd. € osui ennustejakauman kohtaan, jota pienempiä oli 2 % ennustetuista vuosista. Se jäi 90 %:n ennustevälin ulkopuolelle.
  • Pistearvioista virheet vaihtelivat 35 %:n ja 86 %:n välillä. Pistearvion ongelma ei ole se, että se olisi aina pahasti väärässä, vaan se, että se ei kerro, kuinka väärässä se voi olla. Bayesilainen ennuste kertoo tämän suoraan.
Kuva 9: Vuoden hankintailmoitusten arvioitujen arvojen summa: toteutuneet vuodet (pisteet) ja ennustejakauma (oikealla). Takautuvan testin ennustejakauma vuodelle, jonka toteuma tunnetaan, on piirretty harmaalla.

Kuvan lukuohje. Mustat pisteet ovat toteutuneita vuosia. Sininen “vuori” oikeassa reunassa on ennuste vuodelle 2027: vuoren leveimmän kohdan korkeudella oleva summa on todennäköisin, ja vuoren alla oleva paksu viiva kattaa puolet ja ohut viiva yhdeksän kymmenestä mahdollisesta lopputuloksesta. Harmaa vuori on takautuvan testin ennuste vuodelle 2025. Sen kohdalla oleva musta piste näyttää, mihin toteuma osui.

Ennuste vuodelle 2027: hankintailmoitusten arvioitujen arvojen summa on todennäköisimmin noin 21,8 mrd. €. Puolet mahdollisista lopputuloksista osuu välille 19,5 mrd. €–24,2 mrd. € ja yhdeksän kymmenestä välille 16,9 mrd. €–28,4 mrd. €. Todennäköisyys sille, että summa ylittää vuoden 2025 toteuman, on 97 %.

Ennusteväli on leveä, ja se on tämän kirjoituksen tärkein tulos. Yksi jättihankinta voi siirtää koko vuoden summaa miljardeilla. Jos joku esittää vuoden hankintavolyymin ennusteena yhden luvun, hän joko tietää jotain, mitä data ei tiedä, tai ei ole katsonut jakaumaa. Tallensin ennusteen päivättynä, ja vertaan sitä toteumaan, kun vuosi 2027 on ohi.

Rajoitukset. Malli olettaa, että viime vuosien trendi ja kausivaihtelu jatkuvat. Lainsäädännön muutos, talouden käänne tai yksittäinen poikkeuksellinen hanke voi muuttaa kuvaa. eForms-siirtymä vuonna 2023 on voinut muuttaa myös sitä, mitä ilmoituksiin kirjataan. Lisäksi ennuste koskee arvioituja arvoja eli aikeita, ei toteutuneita maksuja.

Miten tätä voi käyttää käytännössä?

Päättäjälle ja virkamiehelle:

  • Kun hankintamenoista puhutaan, kysy mediaania ja vaihteluväliä, älä keskiarvoa. Jos kunnan “keskimääräinen hankinta” on kasvanut, tarkista ensin, johtuuko kasvu yhdestä hankkeesta.
  • Mitoita budjettivaraukset jakauman yläpään mukaan (esimerkiksi niin, että raha riittää 19 kerralla 20:stä), älä keskimääräisen ylityksen mukaan.
  • Kohdista valvonta euroihin, ei kappalemääriin. Sama työmäärä voi kattaa moninkertaisen osuuden rahasta.

Tarjoajayritykselle:

  • Tuoteluokkakohtainen ennusteväli kertoo, minkä kokoisiin kilpailutuksiin kannattaa varautua. Jos oma kapasiteetti riittää vain luokan mediaanihankintaan, tiedät heti, kuinka suuri osa markkinasta jää ulottumattomiin ilman kumppania.
  • Arvion ja toteuman suhde kertoo, kuinka paljon tilaa hankintayksikön arviossa tyypillisesti on.

Mitä tämä tarkoittaa yrityksellesi?

Sama menetelmäpaketti (paksun hännän mallintaminen, hierarkkinen bayesilainen ennuste ja vastaskenaariot) toimii kaikkialla, missä rahavirrat ovat epätasaisia. Muutama ajatus, jotka eivät ehkä tule ensimmäisenä mieleen:

  • Myyntiputken arvo jakaumana. Myyntijohtaja raportoi hallitukselle usein yhden luvun: “putkessa on 12 miljoonaa”. Jos kaupat ovat paksuhäntäisiä, kuten julkisissa hankinnoissa, luku voi riippua yhdestä jättidiilistä. Bayesilainen putkimalli kertoo todennäköisyyden sille, että kvartaalin tavoite täyttyy, ja sen, kuinka paljon tulos riippuu yksittäisistä kaupoista.
  • Vakuutus- ja takausyhtiöt. Julkisten urakoiden tarjous- ja toteutusvakuudet ovat riskiä, jonka koko noudattaa juuri tässä mitattua häntää. Hännän paksuus on suora syöte vakuutusmaksun ja riskipääoman mitoitukseen.
  • Pankki tai rahoittaja. Jos yritysasiakkaan liikevaihdosta merkittävä osa tulee julkisista hankinnoista, Hilman jälki-ilmoituksista voi rakentaa ennakoivan riskimittarin: milloin asiakkaan sopimukset päättyvät, ja kuinka todennäköisesti se voittaa ne uudelleen.
  • Rekrytointi- ja henkilöstöpalvelut. Kuukausittainen ennuste tuoteluokan kilpailutusmääristä kertoo, milloin esimerkiksi rakennus- tai sote-alan työvoiman kysyntä piikkaa, puoli vuotta ennen kuin työpaikkailmoitukset ilmestyvät.
  • Sisäinen tarkastus missä tahansa organisaatiossa. Ostolaskut, matkalaskut ja vakuutuskorvaukset ovat kaikki paksuhäntäisiä. Euromääräinen otanta ja hännän seuranta ovat halvin tapa kasvattaa valvonnan kattavuutta lisäämättä henkilöstöä.
  • Hankintayksikkö itse. Mallilla voi tarkistaa, onko oma arvio realistinen, ennen kuin tarjouspyyntö lähtee. Kun arvio on oikean kokoinen, valitaan oikea menettely, oikea kynnysarvo ja oikea budjetti.

Rakennan tällaisia malleja avoimesta datasta ja asiakkaan omasta datasta: kertaluonteisina analyyseina, jatkuvina seurantapalveluina tai vuokrattavana data-asiantuntijana organisaatioosi. Varaa maksuton 30 minuutin keskustelu, niin katsotaan, mitä jakaumat kertovat sinun liiketoiminnastasi.


Lähteet

Data

  • Hilma – hankintailmoitukset.fi, avoin rajapinta (AVP). Hansel Oy. Maksuton, kaupallinen käyttö sallittu.
  • Eurostat: HICP – annual average indices (prc_hicp_aind) ja Government revenue, expenditure and main aggregates (gov_10a_main).

Tutkimus

  • Axtell, R. L. (2001). Zipf distribution of U.S. firm sizes. Science, 293(5536), 1818–1820.
  • Cavalieri, M., Cristaudo, R. & Guccio, C. (2019). Tales on the dark side of the transport infrastructure provision: a systematic literature review of the determinants of cost overruns. Transport Reviews, 39(6), 774–794.
  • Flyvbjerg, B., Skamris Holm, M. K. & Buhl, S. L. (2003). How common and how large are cost overruns in transport infrastructure projects? Transport Reviews, 23(1), 71–88.
  • Flyvbjerg, B., Budzier, A., Lee, J. S., Keil, M., Lunn, D. & Bester, D. W. (2022). The empirical reality of IT project cost overruns: Discovering a power-law distribution. Journal of Management Information Systems, 39(3), 607–639.

Koodi: R (tidyverse, brms, ggdist). Kaikki analyysit ovat toistettavissa avoimella datalla.