Yritysten muuttoliike

Kaupparekisteri paljastaa, mitkä kunnat voittavat ja mitkä häviävät yrityksiä — ja kuinka epävarmoja luvut oikeasti ovat

avoin data
bayes
aluekehitys
julkishallinto
YTJ
Author

Kristian Vepsäläinen

Published

3.8.2026

Kunnat kilpailevat yrityksistä. Elinkeinostrategioita kirjoitetaan, tontteja kaavoitetaan ja yrityspalveluita rakennetaan sillä oletuksella, että yrityksiä voi houkutella — ja että niitä voi menettää. Mutta kuinka paljon yrityksiä todella liikkuu kuntien välillä, ja mihin suuntaan?

Kysymykseen on olemassa julkinen vastaus, jota harva katsoo. Kun yritys vaihtaa kotipaikkaansa, se tekee siitä ilmoituksen kaupparekisteriin. Merkintälaji on KOTI, ja niitä on aineistossa yli 250 000. Jokainen niistä on yksi yritys, joka on siirtynyt kunnasta toiseen.

Tässä osassa rakennetaan yritysten muuttoliikkeen kartta — ja tehdään se tavalla, joka on rehellinen sen suhteen, mitä emme tiedä. Sillä juuri aluekehityksessä pienten kuntien luvut ovat niitä, joista tehdään suurimmat johtopäätökset ja joissa epävarmuus on suurin.

Mistä datassa on kyse?

Note

Aineistona PRH:n rekisteröidyt ilmoitukset (7.11.2014 alkaen) ja perustiedot (CC BY 4.0). Kotipaikan vaihto tunnistetaan KOTI-merkinnästä. Tärkeä rajoite: rekisteri kertoo yrityksen nykyisen kotipaikan, ei sen koko historiaa. Voimme siis nähdä, kuinka moni yritys on vaihtanut kotipaikkaa ja missä ne ovat nyt, mutta emme rekonstruoida täydellistä muuttopolkua. Tämä rajoite sanotaan ääneen, koska se määrittää, mihin kysymyksiin data voi vastata — ja mihin ei.

Lisäksi: kotipaikan vaihto on juridinen tapahtuma, ei välttämättä fyysinen muutto. Yritys voi siirtää kotipaikkansa ilman että yksikään työpaikka liikkuu.

Kuinka moni yritys ylipäätään muuttaa?

Ensimmäinen kysymys on mittakaava. Muuttaminen voi tuntua yleiseltä, koska yksittäiset siirrot ylittävät uutiskynnyksen — mutta onko se sitä?

Osakeyhtiöistä 59.5% on vaihtanut kotipaikkaansa vähintään kerran, ja 1.8% vähintään kahdesti. Muuttaminen ei siis ole marginaalinen ilmiö, mutta se ei myöskään koske enemmistöä. Se on vähemmistön käyttäytymistä — ja juuri siksi kiinnostavaa: kuka muuttaa?

Voittajat ja häviäjät — ja miksi nettoluku pettää

Nyt olennaiseen. Lasketaan kullekin kunnalle, kuinka moni sinne päätynyt yritys on muuttanut (eli tullut jostain muualta) suhteessa kunnan yrityskantaan. Koska rekisteri kertoo nykyisen kotipaikan, tämä kuvaa muuttaneiden yritysten keskittymistä: mitkä kunnat ovat vetovoimaisia niiden yritysten silmissä, jotka ylipäätään liikkuvat.

Tässä on ansa, johon aluekehityskeskustelu tyypillisesti astuu. Pienessä kunnassa muutama muuttanut yritys tuottaa dramaattisen prosenttiluvun, joka on puhdasta kohinaa. Siksi laskemme kullekin kunnalle Beta-Binomi-posteriorin: piste on paras arvaus, jana on se, mitä emme tiedä.

ImportantMiksi tässä ei ole kuntien “top 10 -listaa” ilman epävarmuutta

Jos olisin piirtänyt pelkät pisteet, saisit siistin listan voittajista ja häviäjistä — ja se olisi harhaanjohtava. Katso janoja: pienemmillä kunnilla ne ovat leveitä, ja monen kunnan välit menevät päällekkäin. Se tarkoittaa, että niiden järjestys ei ole luotettava. Kunta, joka näyttää kymmenenneltä, voi todellisuudessa olla kolmas tai kahdeskymmenes.

Tämä on koko sloganini ydin: maailma on jakauma. Kuntalistat, jotka esittävät pistelukuja järjestyksessä, myyvät varmuutta, jota datassa ei ole.

Ennustaako muuttaminen jotain? Bayesilainen malli

Onko muuttaminen sattumaa vai ennustettavissa? Rakennan bayesilaisen logistisen regression, joka ennustaa muuttamisen todennäköisyyden yrityksen iän ja kotikunnan koon perusteella. Malli valittiin, koska se antaa vaikutuksille koko jakauman — päättäjä näkee, kuinka varmoja voimme olla — eikä pistelukua.

Counterfactual: neljä yritystä, neljä todennäköisyyttä

Konkretisoin mallin vertaamalla neljää rakennettua yritystä. Kysymys on counterfactual: jos yritys olisi tämän ikäinen ja tämän kokoisessa kunnassa, kuinka todennäköisesti se olisi vaihtanut kotipaikkaa?

Mitä tämä tarkoittaa päättäjälle?

Yritysten muuttoliike on todellinen mutta vähemmistön ilmiö, ja se kasautuu: sama yritys muuttaa usein uudestaan. Kunnan elinkeinopolitiikan kannalta tämä tarkoittaa, että houkuteltava joukko on pienempi kuin yleensä oletetaan — mutta se joukko on tunnistettavissa.

Tärkein viesti on kuitenkin menetelmällinen. Aluekehityksessä tehdään jatkuvasti päätöksiä pienten kuntien pienistä luvuista, ja ne luvut esitetään lähes aina pistearvoina järjestyslistoilla. Tämän analyysin epävarmuusvälit näyttävät, että suuri osa noista järjestyksistä on kohinaa. Kunta ei ole “Suomen 7. paras” — se on kunta, jonka todellinen sijoitus on jossain hyvin leveällä välillä.

Kun päätöksiä tehdään miljoonilla, kannattaa tietää kumpaa katsoo: pistettä vai jakaumaa.


Tämä analyysi on osa avoimen datan sarjaani. Autan kuntia, hyvinvointialueita ja julkishallintoa tekemään avoimesta datasta päätöksiä, jotka kestävät epävarmuuden. kristianvepsalainen.com.